Uusi ennätys 3:06:17 – aika pettymys.
Valencian maratonin piti olla minulle se maraton, jossa rikon useamman Major-maratonin karsintarajat (2:52–2:55), mutta asiat eivät aina mene suunnitellusti. Ajallisesta pettymyksestä huolimatta sain erittäin hyvää oppia, josta tulee varmasti olemaan hyötyä jatkossa.
Valmistautuminen ja taustaa
Syksyn valmistavia treenejä rikkoivat flunssat, joita tuntui kertyvän pitkin syksyä rakkaan taaperomme päiväkodin aloituksen jälkeen. Pitkään olimme pysyneet täysin terveinä. Sairasteluista huolimatta treenit sujuivat erittäin vahvasti ja olin luottavainen, että olen vähintäänkin samassa kunnossa kuin elokuun ennätys puolimaratonillani Turussa, jolloin juoksin erittäin kovan ajan kuntooni nähden 1:22:07.
Matkustin maanantaina hyvillä fiiliksillä Espanjaan. Tarkoituksena oli huilata ja tankata sopivasti Benidormissa, jonka olin “sokkona” valikoinut Airbnb:stä Alicanten ja Valencian välistä. Valmistautuminen sujui rennoissa merkeissä, ainoastaan sitkeä kurkun ärsytys ja käheä yskä vaivasivat. Ne eivät juurikaan juostessa tuntuneet, ja sain vaivan kuriin apteekista hankitulla hunajapohjaisella yskänlääkkeellä.
Benidormista matkustin vuokra-autolla kisaa edeltävänä päivänä suoraan Valencian maratonin Expoon hakemaan kisanumeron. Sen jälkeen matkustin hotellille valmistautumaan.
Aloitin hiilihydraattitankkauksen perjantaina, kaksi päivää ennen kisaa. Tavoitteena oli noin 8–10 g hiilihydraattia per painokilo. Suurin osa hiilareista tuli nesteinä (malto, mehut, smoothiet). Söin siten, että aamulla ja aamupäivällä söin eniten ja iltaa kohti vähensin. Tämä vähensi tukkoisuuden ja pöhön tuntua.
OURA-älysormuksen valmiuslukemat kasvoivat päivä päivältä ja unilukemat näyttivät erinomaisilta, mutta HRV ja leposyke eivät olleet lähellä normaalia huipputasoa. Ehkä kisajännitys, hiilaritankkaus tai olosuhteet vaikuttivat. Pakko myöntää, että olen ollut liikaa datan orja. Välillä olen jopa onnistunut manipuloimaan lukemia. Pitäisi oppia luottamaan enemmän omaan tuntemukseen.
Maraton-aamu ja kisasuunnitelma (viikon lämpimin päivä)
Heräsin hyvissä ajoin ja söin tuttuun tapaan: Maurten Mix360 + suolatabletti, Solid 160 -patukka ja kuppi kahvia. Samanlaisen aamupalan olin testannut pitkillä lenkeillä. Join Mix360:ta suolatabletilla korostuneen hitaasti tunnin ajan. Toimi erinomaisesti.
Aamutoimien jälkeen oli tarkoitus mennä bussilla lähtöpaikalle. Hotelli oli noin 4 km päässä, mutta halusin säästää jalkoja. Bussit eivät kuitenkaan koskaan tulleet (odotin noin 45 min), joten lähdin kävelemään lähtöalueelle muutaman muun juoksijan kanssa. Taksitkaan eivät olisi päässeet kovin lähelle teiden sulkujen takia. Ei optimaalinen valmistautuminen, mutta ei katastrofikaan.
Tankkaus / eväät kilpailussa
4 × Maurten 100 -geeliä
2 × SIS Beta Fuel
1 × SIS Beta Electrolyte
1 × SIS Beta Nootropics (kofeiinigeeli) + yksi Maurten 100 kofeiinigeeli juuri ennen starttia
1 suolatabletti aamulla (Mix360:n seassa) ja toinen 20 km kohdalla
Tavoitteena oli ottaa geeli 5 km välein ja huuhdella veden kanssa. Lisäksi vettä niskaan viilentämään. Garminiin olin asettanut harjoituksen: ensimmäiset 5 km rauhallisesti <160 bpm, seuraavat 27 km alle 170 bpm ja viimeiset 11 km vapaasti kiihtyvästi, jos voimia riittää.
Lähtö
Olin lähtökarsinassa aalto 6 (startti 8:45). Karsinan juoksijoiden ennätykset olivat noin 3:12–3:25. Tavoitteeni oli päästä karsinan kärkeen, jotta pääsen rauhassa juoksemaan omaa 2:55-tavoitettani. Se osoittautui mahdottomaksi, koska ihmisiä oli pakkautunut runsaasti. Suuri haitta siitä ei ollut, sillä monet lähtivät muutenkin liian kovaa. Ruuhkaa ja ohittelua kuitenkin oli, mutta isoilla maratoneilla tätä ei täysin voi välttää.
Lähtölämpötila oli noin +16 °C, mutta aurinko nousi nopeasti ja muutamassa tunnissa lämpö alkoi nousta hellelukemiin. Kaukana optimaalisesta ennätystavoitteelle. Itse tykkään lämmöstä, mutta kylmässä treenanneena elimistölle oli aikamoinen sokki sopeutua.
0–5 km
Ensimmäiset viisi kilometriä menivät ruuhkassa. Yritin malttaa ja juosta rauhallisesti välttäen turhaa ohittelua, mutta sykkeet pomppasivat heti liian korkealle ja pysyivät siellä. Keskivauhti oli noin 4:15 min/km, joka tavoiteaikaani nähden olisi ollut sopiva alku.
5–25 km
5 km kohdalla sotkin Garminista epähuomiossa seuraavan osion ohi, joten en enää saanut toivottuja sykevaroituksia. Ehkä se lopulta oli ihan hyvä stressin näkökulmasta, koska tunsin kyllä itsekin sykkeiden olevan liian korkeat ja anaeroobisen kynnykseni rajoilla. Siinä ei enää kaivannut ylimääräistä piippaamista ranteessa siitä varoittamaan.
Usein maratonin aikana fiilikset vaihtelevat. Välillä tuntuu todella kevyeltä, varsinkin ensimmäisen puolikkaan aikana. Välillä alkaa tuntua pahalta ja fiilikset vaihtelevat. Henkinen puoli on osa urakkaa ja on hyvä pysyä optimistisena. Tämän maratonin aikana ei tuntunut missään vaiheessa helpolta ja vahvalta. Enemmänkin pelkältä selviytymiseltä. Eivät edes levänneet jalkani tuntuneet kevyiltä huippukevyistä kisakengistä (ASICS Metaspeed Sky Paris) huolimatta.
Pohdiskeleva aivopuoliskoni kertoi minulle koko ajan, että hidasta, jotta jaksat painaa loppuun asti. Tuntevat aivoni, jotka luonnollisesti ohjaa ratissa päätti kuitenkin, että vedetään alle 3-tunnin keskivauhtia niin pitkään kuin jaksaa. ”Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka Nootropics geeli tekisi ihmeitä 25km kohdalla”. Yhden kilometrin ihme sieltä tulikin ja kilometri 25km oli juoksuni nopein 3:59.
25–32 km
Voimat alkoivat ehtyä. Pyrin pitämään kohtuullista vauhtia ja noudattamaan tankkaussuunnitelmaa. Vesipisteillä vettä suuhun ja niskaan. Lämpötila oli mittareissa varmaan yli 20 °C, mutta kadunvarren talot antoivat välillä varjoa. 32 km kohdalla olin vielä B-tavoitteessani (alle 3 h), mutta tiesin jo, että tänään se ei tule toteutumaan.
32 km → maali
Klisee pitää: maraton alkaa vasta 30 km jälkeen. Seinään törmäsin myös tällä kertaa. Ajatuksena: ”Vielä 10 km, sen vedän helposti kotona”, mutta voimavarat olivat syöty liian kovan alun vuoksi. Sattui ja vähän oksetti, mutta kävelyajan kanssa olisin silti päässyt C-tavoitteeseen (uusi PB). Pystyin kuitenkin pitämään juoksua enkä kävellyt hetkeäkään.
Kilometri kerrallaan, biisi kerrallaan mietin kestänkö vielä 15 minuuttia kipua. 41 km kohdalla päätin kasvattaa vauhtia ja vetää loppusuoran niin kovaa kuin jaloista lähtee ja yllättävän hyvin vielä lähti.
Loppuaika 3:06:17 oli yli 13minuutin parannus vuoden 2024 Frankfurtin maratoniin nähden, mutta iso pettymys minulle henkilökohtaisesti. Toisaalta fiilikset olivat ristiriitaiset. Juosten maaliin hirvittävän tuskan kanssa ja keskisykkeet pitäen lähes anaeroobisella kynnyksellä kertoi siitä, että ainakin annoin kaikkeni enkä prkl luovuttanut. Miksi se kaikkeni ei sitten tänään riittänyt lähellekään potentiaaliani? Olenko uskotellut itselleni olevani kovemmassa kunnossa mitä olen?
En kovin paljon tykkää selittelystä, mutta toki on hyvä reflektoida, jotta voi olla ensi kerralla viisaampi ja vahvempi. Yksi ilmeinen syy lienee syksyn sairastelut. Luulin toipuneeni niistä, mutta käheä pitkittynyt yskä kertoo, että jokin vaivaa edelleen. Erityisesti heti maaliin päästyäni oli hankalaa saada yskimistä kontrolliin.
- Lämpötila. Minun pitää valmistautua paremmin lämpimän kelin juoksuun. En tehnyt mitään sen eteen treeneissä. Voisin esimerkiksi juosta enemmän sisällä. Nyt lämpötilaero oli turhan raju shokki kropalle ja varmaan se nosti sykkeitä kaiken muun kisajännityksen ohella.
- Vauhdinjako päivän kuntoon nähden. Järkevämmällä vauhdinjaolla olisi varmasti ollut otettavissa muutama minuutti pois loppuajasta. Olisi pitänyt kuunnella järjen ääntä ja juosta alku puhtaasti sykkeiden mukaan.
- Enemmän kilometreja treeneihin. Viikkokilometrini ovat pyörineet 70km – 115km välissä. Täytyy saada enemmän kevyitä kilometreja ohjelmaan. Varovaisesti, mutta päättäväisesti ettei tule takapakkia loukkaantumisten suhteen. Voimaharjoittelua pitää myös edelleen kehittää.
Mikä toimi hyvin?
Paljon tärkeää ja positiivistakin oppia tuli mukaan Valencian maratonilta.
- Tankkaus. Mielestäni tankkaus hiilareiden ja suolan osalta onnistuivat erinomaisesti. Geelit ja neste imeytyi hyvin kuumissa olosuhteissa eikä minua usein vaivannut virtsaamisen tarve yllättänyt missään vaiheessa. Geelejä sain otettua suunnittelemani 90g hiilaria tunnissa, joskin seinän vastaan tullessa 32km jälkeen alkoi tökkimään. Suolatabletti aamupala maurten mixin sekaan ja toinen tabletti 20km kohdalla. Lisäksi 1kpl SIS Beta electrolyte geeli 10km kohdalla.
- Sisu ja periksiantamattomuus. Päivän kuntoon peilaten on pakko antaa itselle myös vähän kehuja. Juoksin maaliin asti enkä kävellyt hetkeäkään, vaikka olo oli kurja. Ehkä aikaisemmat kokemukset maratoneilta ovat auttaneet myös tässä asiassa. Siinä vaiheessa kun tuntuu todella pahalta, pystyt vielä suorittamaan ja paljon. Ei nyt ehkä David Goggins tyylisesti, mutta jotain perää mestarin puheissa on.
Johtopäätökset ja seuraava askel
Selkeät sävelet tulevalle harjoitusblokille: kasvatetaan kevyitä kilometrejä terveenä pysyen ja lisätään voimaharjoittelua. Lisäksi harjoitellaan sopeutumista lämpimään keliin ja harjoitetaan parempaa vauhdinjakoa. Tavoite: valmistautua kunnolla kevään Tokion maratoniin. 🇯🇵
Valencian maratonia suosittelen lämpimästi. Järjestelyt toimivat erinomaisesti ja rata on supernopea ja tasainen.
