Tokion maratonilta on pikku hiljaa toivuttu. Fyysiset kivut helpottavat päivä päivältä ja uusi ennätysaikani alkaa tuntua paremmalta. Uskomattoman nopeasti paha olo väistyy mielestä ja alkaa suunnitella jo tulevia maratoneja. Ikävä jäi Japania kohtaan. Todella ihastuin Tokioon, joka ylitti odotukseni monin tavoin. Toivottavasti pääsen vielä Japaniin palaamaan jonain kauniina päivänä.
Isona tavoitteena projektillani on juosta maailman 7 major -maratonia alle 3 tunnin ajalla 1000 päivän aikana. 14 % suoritettuna Tokion jälkeen. Yksi suurimmista haasteista projektilla on saada kisapaikat major-maratoneista. Ne ovat niin suosittuja, että suurin osa hakijoista ei pääse mukaan arvontojen kautta. Majoreista Chicagoon, Bostoniin ja New Yorkiin on ainakin mahdollista karsiutua riittävän kovalla maratonajalla. 35–39-vuotiaiden miesten sarjassa vähimmäisvaatimus on yleensä juurikin 3 tunnin alitus. Todennäköisesti sekään ei tule riittämään, koska 3 tunnin alittajiakin on jo enemmän kuin kilpailuun mahtuu juoksijoita sisään.
Karsinnat ja arvonnat major-maratoneille ovat usein jo 6–12 kuukautta ennen seuraavaa kilpailua. Tiedän siis jo tässä vaiheessa, että en päässyt Tokion lisäksi mukaan muihin vuoden 2026 kisoihin. Ellen sitten menisi isolla rahalla matkatoimistolipun tai hyväntekeväisyyden kautta. Näillä näkymin en kuitenkaan laita ylimääräistä, vaan ensisijainen tavoite on karsiutua useampaan vuoden 2027 major-maratonkisaan mukaan. Projektilla on hyvin päiviäkin vielä jäljellä.
Seuraava kisa?
Iso helpotus oli juosta Tokiossa alle 3 tunnin aika. Olen jo viime kesästä lähtien ollut luottavainen, että pystyn alittamaan 3 tuntia. Tarkoituksena oli alittaa aika jo joulukuussa Valenciassa, mutta maratonit eivät mene aina lähellekään niin kuin on etukäteen ajatellut. Tokion ennätysaika 2:58:51 ei kuitenkaan mitä todennäköisimmin tule riittämään suoraan paikkaan tulevissa majoreissa. Näin ollen ajatuksena on juosta kova karsinta-aika viimeistään syksyllä, jolla voin saada paikan suoraan 2–3 kisaan vuonna 2027. Täytyy alkaa lähiaikoina selvittämään, missä karsintakisa voisi olla. Ehkä Suomesta voisi löytyä jokin sopiva. Sen jälkeen kun on saanut kasaan 3 majoria, saa uuden mahdollisen arvontapolun karsiutua puuttuviin majoreihin, mikä puolestaan nostaa mahdollisuuksia päästä loppuihin kisoihin.
Kevään ja kesän aikana meinaan juosta lyhyempiä kisoja. Ne ovat hyvää treeniä maratonin kannalta ja vauhdin nostattamiseen. Paavo Nurmi -maratonin puolikkaalle tai kympille tulen varmasti osallistumaan. Olisi myös siistiä käydä testaamassa 5 km jossain muussakin kuin park runissa. Tavoitteena on tehdä tästäkin vuodesta ennätysten vuosi lyhyellä kestävyysjuoksu-”urallani”. Heitetään nyt ilmoille vaikka 10 km 36 min ja puolimaraton 1:20. Isossa kuvassa tavoitteena on olla tulevissa major-maratoneissa kunnossa, jossa huononakin päivänä alittuu 3 tuntia. Sekä mitata oma potentiaalini juosta keski-ikäisenä miehenä maraton niin nopeasti kuin mahdollista. Kuulostaa varmaan totiselta, mutta se on minun nautintoni.
Lähitulevaisuus näyttää treenaamisen osalta valoisalta. Olen terve fyysisesti ja henkisesti. 60 % työaikani mahdollistaa tasapainoisemman, terveellisemmän ja onnellisemman arjen. Olen tosi kiitollinen mahdollisuudesta. Treenaamisessa meinaan seuraavaksi ottaa enemmän tosissani voimaharjoittelun. Siinä minulla on varmaan eniten parannettavaa. Tämän lisäksi olen huomannut, että aerobisen kynnyksen tuntumassa juostut suhteellisen kovavauhtiset treenit ovat tehneet hyvää. Seuraavalla maratonblokilla viikkokilometreja on edelleen varaa nostaa lähelle 150 km.
Välipäivitys: kymppi Maarian tulppaanijuoksussa 🌷
Yllä olevan kirjoitin heti Tokion jälkeen. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon, ja kirjoittaminen on jäänyt valitettavan vähälle. Mutta pääasia: 10 km -kisa tuli juostua 29.3. Maarian mahdin tulppaanijuoksuissa – ja sieltä tuli huikea 10 km:n ennätys 37:01 ja kolmas sija kilpasarjassa. 😳
Aamu alkoi lupaavasti. Oura näytti huippulukemia joka suuntaan: HRV huipuissaan ja uni sitä parasta laatua. Kehosta aisti jo aamulla, että tänään voi tapahtua jotain hyvää.
Garminiin asensin harjoituksen: pari ekaa kilsaa rauhallisemmin sisään, 2–7 km tavoitevauhtia ja loppuun kaikki mitä löytyy. Tavoite 37:30. No, eka kilsa meni 3:36, koska jyrkkä alamäki ja mä yleensä pyrin hyödyntämään alamäet maksimaalisesti 😅 Fiilis oli suhteellisen kevyt ja lennokas koko matkan. Maasto oli loivasti mäkinen – ylämäet rauhassa, alamäet hyödyntäen. Viileä 3 °C:n keli tuntui yllättävän hyvältä.
Viimeiset kilsat 3:35 → 3:32 → 3:34. Siinä kohtaa jalat huusi, mutta vanha Apis hoiti loppuväsymyksen 🎸 37:01. Lähes puoli minuuttia tavoitteen alle. Uusi PB. Ja sitten se yllätys: kolmas sija kilpasarjassa. En ole ikinä ollut palkinnoilla juoksukisoissa. Ikinä. Se tuntui aika käsittämättömältä.
Samalla jäi pieni haikeus: pystyykö kohta 39-vuotias mies enää kehittymään lyhyemmillä matkoilla? En tiedä. Mutta maratonilla on vielä paljon varaa. Sub-3 on hienoa, mutta suhteessa tähän kymppiin siellä on enemmän annettavaa.
Seuraavaksi Kööpenhamina
Vuoden 2026 World Major -maratoneihin ei tosiaan enää ole asiaa, koska arvonnat ovat jo menneet. Niinpä olen keskittynyt puhtaasti treenaamiseen. Bookkasin Kööpenhaminan maratonin äitienpäiväksi, koska sitä suositeltiin nopeana ennätysmaratonina. Tunnen olevani myös niin mahtavassa kunnossa, että voin parantaa Tokion hienoa ennätystäni ja karsinta-aikaani – mikäli vain kaikki menee nappiin.
Projekti elää. Kannustus ❤️
